Jessen Kastrointi

Tämä kuva kuvaa hyvinkin Jessen tämän päivän olemusta, väsymystä, tylsyyttä ja lampunvarjostin kaiken lisäks päässä, aluksi Jesse ei tykännyt yhtään tosta kaulurista, mutta alkaa pikku hiljaa oleen sen kaa sujut.

Eilen päästiin onneksi puolisen tuntia aikaisemmin koulusta, että ehdin ajella kotiin mopolla ja syödä nopeesti. Sitten lähdettiinkin äitin kanssa ajeleen kohti Hämeenlinnan kunnalista eläinlääkäriä. Meidät kutsuttiin hieman myöhässä sisälle, mutta ei me silti kauaa ehditty odotushuoneessa venaileen. Itse kulutin sen pienen hetken lukien koiramme lehteä ja Jesse käytti ajan siihen, kun kyyläili kisua huoneen toisella puolen. Sitten ell tuli pyytää meidät sisään huoneeseen. Ell meillä oli Nina Arminen nuori, mutta osaava, Nina sijaisti Minna Kauppi-Kuusista. Mutta eikun perus sydämenkuuntelu ja rauhotusaine peppulihakseen ja siitä hetken päästä se nukutusaine, ja sitten Jesse taisteli ihan viimeiseen asti, ettei vaan nukahda, mutta lopulta silmät painu kiinni, kun ei vaan jaksanu enään vastustella ja sitten sovittiin, että reilu tunnin päästä (1h 10min) voi tulla odotteleen Jessen heräämistä. Sen jälkeen lähdimme käymään parissa kaupassa ja tulimme n. tunnin päästä jo odottelemaan milloin päästään katsoon Jessen heräämistä.

Siinä hetken saimme odotella, kun eläinlääkärillä menikin odotettua kauemmin, mutta pian aika menikin, että päästiin Jesseä katsomaan. Jesse heräili pikkuhiljaa, ja suhk. nopeesti oli innokas nousemaan. Saatiin mukaan sieltä kauluri sekä 3-5 päivän ajaksi kipulääkettä, mutta tänäänkään aamulla ei vaikuttanut juurikaan kipeeltä, kun vasta päivällä laitettiin kipulääke äitini kanssa se Jesselle. Mutta näin päivä leikkauksesta, niin Jesse on yllättävän pirteä ja antaa haavankin, olla mutta pidetään silti tuota kauluria ainakin ensimmäisen viikon verran, sitten katotaan vielä, että jos sitte loppuaika vaan silloinkun se on yksin kotona. Pihalla käydään ilman ja kaulurin kanssa, että ihmiset osais väistää meitä, kun muuten kaikki on tunkemassa iholla vaikka oon sillain, että nyt ei käy...

Ainiin sähköpostiinkin oli tullut iloista uutista. Päästiin kesän aksaryhmään ja vielä Penan-ryhmään, mihin oon oottanut pääsyä, nyt pitänee ootella, että leikkaus haava parantuu ja kunnolla saa kunnon taas nostettua normaalille tasolle, että päästään treenaileen.