Viettiseminaari 13.6 - Juha Korri

Juha Korri on pitkän linjan koiraharrastaja, koiria hän on harrastanut noin 30 vuotta. Hänen päälajeinaan malinoisien kanssa on suojelu. Korri on edustanut monta kertaa Suomea maajoukkueessa.

Seminaarin alku oli teoriaa (n. 3h), jonka jälkeen oli n. 40 minuutin ruokatauko, jonka jälkeen alkoi käytännön harjoituksia. Harjoituskoirakko oli 10 tai 11, joilla oli erilaisia ongelmia liittyen vietteihin tai johonkin sen tyyliseen. Aika monella oli saalistusvietin katsomista lelun avulla tai sitten laumavietin avulla pientä treeniä. Teoria osa oli aika kiinnostavaa, mutta vähän alkoi jo väsyttää kun vedettiin kaksi n. 1,5h settiä, joiden välissä oli n. 15 minuutin tauko. Paljon tuli uutta asiaa, mutta osa oli sellaista mitä tiesinkin jo. Itse en tiedä alanko näistä mitään käyttämään Jessellä, mutta ehkä seuraavan koiran kohdalla.

Mitä vietti on?

Vietti on sisäsyntyinen toimintamalli, jonka avulla koira osaa toimia uudessa tilanteessa tietyllä tavalla. Vietit eivät ole opittuja asioita vaan ne on sisäisiä koiralla, kaikki viettit ei välttämättä voimakkaita, vaan niin alhaisia ettei niitä huomaa koiralla edes. Tietyillä roduilla voi olla tietty vietti tai vietit, jotka on sille rodulle tyypillisesti voimakkaampia kuin toisilla roduilla.

Neljä viettien tunnusmerkkiä

1. Viretila, eli kullakin vietillä on oma viretilansa, ja esim. hyvin vireetön ja ei toimintavalmis, mutta nälkäinen koira on ravinnonhankinta- ja saalisvietin suhteen oikeassa viretilassa.

2. Avainärsyke, esim. pakene saalis, joka voi olla lelu (sytyttää saalisvietin) tai leijonalla pakeneva puhveli (ruuanhankintavietti).

3.Viettitoiminto, jahtaaminen, pureminen, kiinnipitäminen (pito on syvä, kova ja rauhallinen).

4. Päämäärä, rauhoittuminen (esim. rauhoittuminen saalin kanssa)

Esim. nukkumista ei pidetä viettiä, koska avainärsyke puuttuu, vaikka muut ''kriteerit'' täyttyvät.

Miksi viettejä pitäisi käyttää? Missä viettejä voidaan hyödyntää?

1. Koira kokee menestystä, kun saavuttaa päämäärän, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meillä on keino palkata koita, koska voimme tarjota sille menestystä päämäärän saavuttamisella.

2. Motivointi, koulutuksessa on tavoitteena hyvä intensiteetti.

3. Koiralla on sisäsyntyinen toimintamalli jo olemassa, joten asiaa ei tarvitse sille opettaa.

Mitä viettejä voidaan käyttää koulutuksissa?

Saalistus-, lauma-, ravinnonhankinta- sekä puolustusviettiä. Yleisimmin kolmea ensimmäistä.
Saalisviettiä voidaan hyödyntää mm. lelulla. Lelulla herätetään koiras saalisvietti ja koira tekee silloin töitä siinä toivossa, että saa lelun (eli ns. päämääränsä). Sama juttu ravinnonhankintavietissä, jossa koira tavoittelee ruokaa lelun sijasta.

Pentua kouluttamaan, mutta millä?

Pentua kouluttaessa, pitää miettiä sille sopiva tapa millä sitä palkkaa (eli mikä vietti on voimakkain tai toimii parhaiten). Jos tähtää kisoihin, pitää ajatella niin, että koiran pitäisi pystyä toimimaan pitkäaikaisesti ilman palkkaa. Päämäärään pääsemistä on pystytty pitkittämään ilman, että intensiteetti laskee (vireys). Pitää miettiä myös, minkä vietin vallassa koira pystyy odottamaan.

Kysymys siis on, palkataanko koiraa ruualla vai lelulla jatkossa. Sen selvittämiseksi tehdään testi, minkä tarkoitus on pyrkiä parhaaseen tulokseen.

Seuraava pätkä on kopioitu eräältä sivustolta:
''Pikkupennun on oltava normaalissa viretulassa - ei siis ylivireä tai väsynyt. Koira ei saa myöskään olla kylläinen. Pennulle annetaan makupala, sitten toinen, kolmas ja neljäs. Ennen viidettä makupalaa annetaan koiran odottaa. Odotusaika mitataan sekunttikellolla. Tässä siis mitataan sitä, kuinka kauan pentu malttaa odottaa vai lähteekö se heti pois. Testi tehdään useana päivänä. Sama tehdään lelun kanssa. Pennun kanssa taistellaan lelulla ja otetaan se pois, toistetaan neljä kertaa. Ennen viidettä taistelutuokiota mitataan pennun malttama odotusaika sekunttikellolla. Myös intesiteettiä havainnoidaan. Pyrkiikö pentu kiinni leluun tai namiin, vaikka sitä estetään kädellä?''

Koiran kasvaessa voi vietti tai sen taso voi vaihtua, esim. ahneus vähenee ja saalistusvietti nousee (esim. saalistusvietti tulee koiralle myöhemmin). Tietääkseni esim. rotweilereillä saalistusvietti saattaa näkyä paremmin/kunnolla vasta yli vuoden iässä. Jos esim. palkkaat ruualla ja ahneus vähenee ja saalistusvietti nousee kannattaa vaihtaa palkka ruuasta leluun. On tietysti koiria joilla molemmat palkkatavat sopivat (eli vietit on yhtä vahvat), mikä helpottaa kouluttamista.

Vietteihin vaikuttaa monet asia, jos koira saa negatiivia kokemuksia esim. saalisviettiin liittyen voi olla, että saalisvietin intesiteetti laskee, epämukavan kokemuksen takia.

Saalisvietti on koiralla tai ei, sitä ei voi opettaa, koska vietit on sisäsyntyisiä toimintamalleja. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin saalisvietti voi tulla esille paremmin vasta vanhempana. Syitä voi esimerkiksi olla se, että koita on ''unohtanut'' muut ulkopuoliset ärsykkeet ja kykenee toimimaan myöhemmin. Vaikka päämäärä on koko ajan ollut sama. Voimme todeta mtös sen, että saalisvietin määrä on aina vakia, paitsi pennusta  aikuiseksi kehittyessä sen määrä voi muuttua.

Kisaominaisuus ja tunnetila

Koiralle pitää opettaa oikea tunnetila aluksi. Pentuna, kun se tulee uuteen kotiinsa ja on tottunut ympäristöön ns. kotiitunut. Pystyytään hyödyntämään sitä intesiivisesti tietyn vietin vallassa, esim. ravinnonhankintavietin. Suusta valuu kuolaa ja viretila on korkea. Ideana on, kun koiran kanssa aletaan treenaamaan niin sanotaan esim. tottikseen ja palkkataan iloisesti makupalalla/lelulla. Toistoja useita.

Sanaa ja tunnetilaa voidaan aloittaa heti pennulle opettamaan. Ohjaaja jäykistyy ryhdikkääseen, kisaomiaseen asentoon ja sanoo pennulle esim. tottikseen, ja palkkaa iloisesti pennun. Aina, kun treenituokio alkaa, tehdään näin -> saadaan koira heti oikeaan viretilaan. Jatketaan kunnes koiran vire nousee ohjaajan käyttäytyessä kisanomaisesti ja koira siirtyy oikeaan tunnetilaan. Toistetaan 2-4 viikkoa, jonka jälkeen siirretään muuallekkin.

Esimerkiksi, lenkillä ohjaaja jäykistyy paikalleen. Koiraa ei kutsuta vaan irti juokseva koira palaa ohjaajan luo itsestään jossakin vaiheessa, jolloin sitä kehutaan ja palkataan. Koira vapautetaan ja tehdään sama uudella lenkillä. Ei samalla tai korkeintaan kaksi kertaa per/lenkki.  Koira oppii tarkkailemaan ohjaajaa ja ilostuu kun ohjaaja ''jäykistyy'' ja tietää mitä siitä seuraa.

Treenikentällä koira saa olla rauhassa vapaasti esim. haistella, vähänkuin olisi lenkillä. Ei koira voi tietää, mitä siellä on tarkoitus tehdä, eikä sitä siksi saa kieltää. Sen sijaan ohjaaja voi alkaa käyttäytyä kisanomaisesti ja antaa koiralle avainsanan ''tottikseen''. Koira on oppinut jo aikaisemmin, että silloin pitää terävöityä ja sen vire alkaa nousemaan.  Ohjaaja merkkaa oikean tunnetilan sanomalla esim. jes ja palkkaamalla. Sitten pidetään tauko ja sama uudelleen. Pidetään nämä treenit lyhyinä, joten voi käydä kentällä useammin. Kun koira osaa siirtyä oikeaan tunnetilaan, voidaan sitä alkaa opettamaan, vaikka istumaan ja maahan. Sanotaan ''tottikseen'' ja annetaan palkka. Sitten sanotaan ''tottikseen'' ja ''istu'' -> palkka. Sama toistetaan maahan menossa. Koiran kanssa pitää siedättää uusiin paikkoihin, ihmiseen ja uusiin asioihin. Sen kanssa leikitään ja treenataan ensin kaukana kohteesta ja sitten lähenpänä.

Muuta,
varmasti jäi paljon asiaa ja nyt en jaksa vain kirjoittaa enempää. Kysykää jos joku jäi mielenpäälle.
Itse aion vasta seuraaman koiran kohdalla tätä kokeilla, en siis vielä Jessen kohdalla.

Hieroja 8.6

Maanantaina käytin Jessen hierojalla, tarkoituksena katsoa lantiota tarkemmin, että löytyykö jumia tai kireyttä, mitä eläinfysioterapeutti epäili huuhti-toukokuun vaihteessa, kun Jesse kävi siellä hoidossa.

Aluksi Jesse oli hämmentynyt ja sitä mieltä, ettei nyt tasan häneen kosketa, mutta hetken hieroja namitti ja pyysi muutamia temppuja ja silitteli niin lämpesi Jessekin idealle. Kyljelleen saatuaan Jesse yritti kerran aina ylös (kun vaihdettiin aina puolta, eli kaksi kertaa vain yritti ylös), muuten se makasi ihan hyvin, vaikka ei ihan täysin rentoutunut, mutta kuitenkin niin että pystyi hieromaan. Niska ja etujalat ei ollut jumissa, vasen niskan puoli hieman kireämpi kuin oikea, muttei jumissa kuitenkaan. Oikeastaan koko vasen puoli oli kauttaaltaan hieman kovempi/kireämpi kuin oikea puoli, muttei kuitenkaan jumissa.

Takapään Jesse antoi tosi hyvin hieroa, ja lopputuloksena, että lantio siis oli jumissa vähän, muuten paikat oli auki, vaikka toinen puoli oli toista puolta kireämpi mutta ei kuitenkaan jumissa asti, mikä on ihan hyvä juttu, ettei jumeja sen enempää löytynyt. Kuukauden päästä varmaankin Jesse pääsee jo uudelleen hierottavaksi, eli varmaan aika pian meijän reissun jälkeen, kun sieltä kotiudumme 5.7. Niin varmaan sillä seuraavan viikolla, ei varmaan heti maanantaina, mutta jos sitten tiistaina tai loppuviikosta.

Tiistaina Jesse on pääasiassa ollut pihassa kiinni ja saanut syödä lihasta luutaan ja hyvin nähtävästi maistui Jesselle, koska se oli sen aamupala. Illalla sitten saa vielä jotain ruokaa. Eilen ja tänään Jesse on päässyt olemaan vähän pihalla vapaana, muttei kauheasti, koska Jesse ei todellakaan ole Nellin tapainen. Nelli sai olla pihassa vapaana ja pysy siinä, eikä menny koko aikaa joku lelu suussa ympäri tonttia tai ei lähtenyt navetan taakse etsimään pasko kasoja. Jesse taas mennä viipottaa koko ajan, ei sitten yhtään osaa olla aloillaan, ellei joku oo sen kanssa pihalla koko ajan. Tosin ei se mua haittaa jos se pistää menemään sen aikaa, kun saa olla pihalla, mutta nyt pitäisi pitää vähän levolla sitä hieronnan takia.

Keskiviikkona ja torstaina tehtiin pientä seuruu treeniä pallopalkalla, saatiin yksi pieni videokin vaivalla otettua! Jesse tekee sillä mielestäni todella kivasti, joskus tuntuu edistävän ja olevan kauhean ''lennossa'' koko ajan :D Mutta video tulee toivottavasti ensi postaukseen, koska tähän sitä en saa laitettua, kun laitteet takkuilee.
Seuruun lisäksi ollaan tehty paljon luoksetulo treeniä sekä jääviä seiso/maahan, jos tuon vireen saisi pihasta treenikentälle vielä niin (y).

Mätsäröintiä

Koko viikonloppu kului taas vauhdilla lauantaina mätsäröitiin Hangasniemessä ja tänään sunnuntaina mätsäröitiin Vuorentaan koululla. Launtaina SIN 3 tulos ja sunnuntaina SIN - ja ''JH2''.

Lauantaina Jesse meni ihan ok vielä, ja anto tuomarin ihan hyvin koskea siihen verrattuna että tuomarina oli mies. Ja seisotus meni tosi hyvin. Liike ihan jees, mutta Jesselle on toi tapa jäänyt jostain et korvia ei voi pitää normaalisti vaan sillain, että näyttään mahdollisimman hakatulta tai surulliselta. Ihan tyytyväinen oon lauantain suoriutumiseen ja tulokseen.

Sunnuntaina mentiin suhk. aikaisin paikalle ja ilmoitin Jessen pieniin ja JHseen, molemmis seiso hyvin, mutta väisti TODELLA paljon tuomaria, liike samaa, mutta ahdisti selvästi, jonka takia korvat luimussa. Ainoa mikä oli hyvä asia, että vaikka väisti niin ei näytellyt kaunista purukalustoa kuitenkaan. Taidetaan nyt treenata kotona paljon tuota tutkimista, katotaan hampaat jne. Parit mätsärit tässä on vielä luvassa, jonka jälkeen treenataan ahkerasti kotona ja sitten syksymmällä mätsäreihin, kun tähän lähelle tulee mätsäreitä. JHssa taas oli viisi kisaajaa joista kaksi oli ykkösiä ja loput kolme kakkosia.

Ensi viikonloppuna sitten itse vietän lauantain viettiseminaarissa, jos saisi Jesselle jtn vinkkejä sieltä sekä sunnuntaina menemmän taas mätsäröimään Hämeenlinnaan. Sitten loppukuusta ei olekkaan mitään erikoista meillä. Heinäkuussa tosin lähdetään reissuun, mutta siitä lähempänä sitten enemmän.

Treenejä ja pyörälenkki

Torstaina mentiin pitkästä aikaa treenaamaan, tarkoitus oli vetää joku kiva pikku setti.
Aluksi otettiin hyppyä uuden sääntöjen mukaan, ei mitään ongelmia toimi hyvin.
Sitten siirryttiin seuraamiseen/jääviin, alkoi Jesseä ahdistamaan selvästi olla kentällä, en tiedä paineistinko minä sitä, vai johtuko kuumasta säästä vai oliko Jesse muuten vain keskisormi pystyssä mulle silloin. Koira takaisin vain odottelemaan ja sitten reilun 15 minuutin päästä uusi yritys.
Tein sillain, etten huomioinut koiraa aluksi yhtään tehtiin luoksari, joka onnistui ja siitä hurjat kehut ja huomiot -> koira pelasi hyvin. Sitten Otettiin seuraamista todella rennosti ja kannustavalla tyylillä -> ei ongelmaa. Lopuksi otettiin kokeenomainen 2 minuutin paikkamakuu, joka sujui todella hyvin.
Jesse osasi laittaa jopa pään maahan ja rentoutua kunnolla siinä.

En tiedä, mistä välillä tuo paineistuminen/haluttomuus johtuu. Yleensä leikitän pallolla/lelulla sitä sitten esim. lyhyt seuruu tai pari perusasentoa ja palkka. En tiedä johtuuko säästä, koska välillä sitä sillä on selkeästi, toisaalta tuntuu, että koira haluaa mennä sieltä missä aita on matalin...
Jospa ensi viikolla otetaan tavoitteeksi käydä omatoimisesti kaksin tekeen hyvä 15 minuutin hauska ja tehokas pikku treenit. Katsotaan sitten onko Jessellä samoja ongelmia silloinkin. Jospa kesäkuun tavoitteeksi ottais jäävän maahan ja seuruun, niiden jälkeen voisin uskoa olevamme liikkeiden osalta kisa kunnossa, mutta sitä palkattomuutta ja sitä intoa pitää vielä treenata.

                                           Perusasentoa, vaikuttaa ihan hyvältä :)

Perjantaina käytiin jo tekemässä pieni jeeje-treenit, koska itsellä oli tylsää sekä mahtava sää.
Otimme seuraamista ja molemia jääviä. Treenit meni oikein mukavasti, tehtiin pari lyhyttä seuruuta, joka sisälsi käännöksiä ja täyskäännöksen. Kaksi luoksaria, ensin haettiin vauhtia luoksariin ja toinen oli kisanomainen luoksari. Viimeisenä pari kertaa jäävä maahan ja jäävä seiso. Sekä alussa, lopussa ja välissä leikittiin pallolla, joka oli Jessen mielestä huisin kivaa. Luoksarit onnistui molemmat odella hyvin. Seuruussa Jesse teki ihan ok'sti töitä, mutta vielä enemmän saisi tehdä. Jäävissä seiso onnistui heti, joten jätettiin se yhteen kertaan. Jäävä maahan tehtiin 3 kertaa joista keskinmäisin yritin meni pieleen. Ensimmäinen ja viimeinen onnistui tosi kivasti. Pitää nyt kesän tullen pitää treenit mieluiten lyhyinä ja tehokkaina, koska eilenkin huomasin vaikka oli ''vain'' n. 15 astetta tuon 15-20 minuutin treenin jälkeen alko koiralle tulla kuumuus ja se sitten alkoi näkyä koirassa jo, mutta silloin jo lopeteltiin. Kamat kasaan ja jatkettiin meidän lenkkiä siitä sitten vain.

Jesse ui, kuvassa se tosin etsii keppiä, minkä hukkasi :_D

Tänään (sunnuntaina) käytiin n. 8km pyörälenkki. Ensin käytiin lämmittely lenkki ja sen jälkeen lähdettiin polkemaan kaverilleni kylään sinne oli n. 4,5km matka ja siinä puolessa välissä Jesse pääsi uimaan ja juomaan. Kaverillani vietettiin n. 2h aikaa, jonka jälkeen lähdettiin takaisin polkemaan hieman lyhyempää reittiä, matkaa tuli n. 3,5km, josta melkein viimeinen kilometri käveltiin loppuveryttelyksi. Sen jälkeen käytiin vielä pieni kierros, että loppuveryttely ei jäisi niin lyhyeksi ja että tarpeet tulisi tehty varmasti.

 Jesse ja minä 

Kaikki kuvat ottanut Sussu

24.5 Evolla retkeilemässä!

Olimme pitkään suunnitelleet, että pienellä porukalla olisi kiva lähteä Evolle tekee päiväretki. Huuhtikuun lopussa aloimme ihan kunnolla suunnittelemaan milloin mentäisiin, mikä reitti ja millä mentäisiin. Vaikka reitti vasta valittiin määränpäässä, sekä paria päivää ennen varmistui kyyti Evolle.




Aamulla noin puoli kymmenen Jenni nappasi mut kyytiin Hämeenlinnasta ja haettiin kaupungin toiselta puolen Jassu sekä Julia koirineen kyytiin. Kokoonpano oli siis Jenni&Yatsi-Belgi, Julia&Sampo-kultsu sekä Jassu&Jehu-Am.Akita sekä Demi-belgi. Matka sinne meni oikein mukavasti, koirat matkusti hyvin vaikka hieman ahdasta oli. Päädyttiin ensin evokeskukseen, mutta sieltä päätimme lähteä Niemisjärven alueelle vielä autolla, josta lähdimme kävelemään vasta.

Ensin lähdettiin kiertään Ylinen Niemisjärvi, jossa oli pari kohtaa missä kengät kastuivat, mutta minä viisaana otin kengät ja sukat pois ja menin paljain jaloin. Ainakin kengät ja sukat pysy kuivana. Täältä sai muutamia todella upeita kuvia, maastokin oli todella tasaista, vaikka alussa maasto oli todella kivikkoista ja lopussa sitten aika kosteaa.



Ylinen Niemisjärvi ^^

Toisella puolen oli hieman kalliota ja toinen puoli oli enemmän ''suota'' kuin kalliota, mutta onneksi ei nyt ihan koko matka ollut suon tyyppistä maastoa. Kun olimme kiertäneet Ylisen Niemisjärven pysähdyimme juomaan ja pidimme pienen vessa tauon.

Seuraavaksi lähdettiin kiertään Alinen Niemisjärvi, maasto erosi Ylisen Niemesjärvestä ettei reitillä ollut juurikaan märkiä kohtia sekä paljon enemmän pitkospuita -> helppo kulkuista maastoa siis. Molemmilla Niemesjärven reiteillä oli 3-4 laavua tai nuotion tekopaikkaa. Kun oltiin kuljettu 3/4 Alisen Niemenjärveä pysähdyttiin avotulenteko paikkaan, sytytettiin nuotio ja syötiin eväitä. Pysähdyksessä kesti aika kauan, koska tuuli oli eri mieltä siitä saadaanko tulta syttymään ja ruokia lämmittettyä. Tämän jälkeen lähdettiin suuntaamaan autolle, jossa jätettiin turhia tavaroita pois.

   Alinen N-järvi

Viimeinen reitti oli Kallionjärvelle. Ensin mentiin isompaa tietä, joka vaihtui nopeasti metsään, jossa oli aika paljon nousua. Ennen, kun lähdettiin kiipeämään korkeaa nousua käytettiin koiria uimassa. Kallionjärvelle matka tuntui todella pitkältä, osittain sen takia, että matkaa oli jo takana aika paljon.
Viimein päästiin Kallionjärvelle, jota kierrettiin toiseen suuntaan, että pääsimme Laavulla paistamaan makkarat sekä kuvailemaan hieman kaunista maisemaa. Laavun vastarannalla oli upea kallio, joka ei ollut koolla pilattu. Kun olimme saaneet makkarat syötyä ja kuvailut kuvailtua lähdettiin kävelemään isompaa tietä takaisin autolla, sillä kukaan ei jaksanut enään metsän kautta kulkea ja kello kävi jo lähemmäs puoli seitsemää.

Koko reissuun meni aikaa n. 9h, josta matkoihin kului noin 2,5h. Eli n. 6,5h meillä meni Evolla, kun kierreltiin paikkoja ja eri reittejä siellä. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka kivaa tuo retkeily oli. Toivotaan, että pian päästään Evolle uudestaan, jos sitten suuntaisi toiselle puolen Evoa eli mm. Pitkäniemenjärven, Rahti-/Savijärven, Sorsajärven ja Hakojärven suuntaan.

Loppuun kuvia:

                                                 Kalliojärvi, upeat maisemat

Kalliojärven laavulla, makkaraa paistamassa. Koirilla otti jo voimille matka.

Reissun ehkä onnistuinein kuva. Jesse kiipesi laavun katolle ihailemaan maisemia

Tämän jälkeen kaikki muut kuvat c. Jenni Salonen

Jesse ja Yatsi

Jesse & Yatsi #2

Metsälenkki

Tänään monen raskaan koulupäivän jälkeen keskellä koeviikkoa uhrauduin kunnolla ja lähdimme porukalla heittämään Aulangolle pitkästä aikaa kunnon metsälenkin. Mukana menossa oli tällä kertaa Jassu&Jehu-Am.akita sekä Demi-Belgi, Jenni & Yatsi-belgi sekä Julia&kultsut Sampo ja Elmeri.

Lenkki meni kokonaisuudessa ihan hyvin, vaikka mukana oli 4 urosta, joista yksi leikattu (Jesse) sekä kaksi narttua, joilla toisella oli juoksut alkamassa. Kaikki tulu hyvin juttuun ja urokset aika hyvin jätti juoksu nartun omaan arvoonsa.

Jessekin oli aika energinen, kun lenkit jäänyt vähemmälle koeviikon ja muiden kiireiden takia. Mutta hyvin jaksoi juosta ja painia muiden kanssa. Huomenna olisi tarkoitus viettää rento perjantai ja lauantaina todennäköisesti suuntana mätsärit Turengissa ja sunnuntaina samalla porukalla kuin tänään retkelle. Pieniä muutoksia saattaa tulla.

Vielä ensi viikko pitäisi itse jaksaa vetää täysillä sitten voi relata ja nukkua kaikki univelat pois! Ja voin sanoa, että pitää nollata ajatukset koulunkäynnistä ainakin hetkeksi.