Jouluepistelyä (27.12.) Riihimäellä!

Huomasin facebookin puolelta, että 27.12 olisi Riihimäellä RimAn järkkäämät agilityepikset. Eikun sinne näin jouluherkkuja sulattelemaan. Tarkoituksena oli tehdä katsaus, miten Jesse reagoi yhtäkkiä uuteen paikkaan/halliin ja missä mallissa esteet, käytös jne ovat. 

Möllienrata, 27.12.-15, RimAn epikset

1. rata oli möllienrata, jonka pituus oli noin 106 metriä ja osallistuimme ''ulkopuolisena'', koska olimme kisanneet virallisissa niin emme voineet sijottua. Jessellä oli kiva keskittyminen ja oltiin tehty hyvät lämpät, joten hyvin mielin radalle. Lähdössä Jesse odotti hyvin sekä irtos tosi hyvin. Rata oli helppo ja nopea, joten hieno 0 tehtiin. Olin kyllä tyytyväinen tähän rataan, joten olin todella luottavainen seuraaville radoille. Eli aika oli 23,13 ja rv 0. Jos olisimme saaneet sijottua olisimme olleet kolmannella sijalla. 

 Kisaavien rata 27.12.-15, RimAn epikset

Toinen rata oli n. 2 lk tasoinen ja paljon oli hämy-esteitä mielestäni. Osa kohdista helppoa. 

1. kerta meni todella huolimattomasti molemmilta. Jesse hieman omissa ajatuksissa. 3. hyppy ohi, en tiedä kyllä mitä tässä kävi, mielestäni ohjasin kyllä tähän hyvin. Seuraavaksi kepeillä yritti oikaista ja jätti yhden väliin, tosin ehdin korjata ennenkuin meni seuraavaan väliin, mutta tästäkin toinen 5. Viimeinen haaste, jonka nyt tiesin jo ennen radalle menoa. Keinu...meni ylöstulolle, mutta meni pois. Sain makkaralla houkuteltua siihen takaisin ja palkkasin tietysti lopuksi, kun Jesse meni sen kuitenkin lopulta. Varmasti olisi ollut mahdollisuus saada vain tuo yksi 5, keinulta. Sillä kaksi ekaa virhettä oli kyllä todella tyhmiä. Kuitenkin rataan meni aikaa peräti 64s ja risat sekä rv 15.

2. kerta kisaavien radalla oli tarkoitus tehdä parempi rata, tähdätä, siihen nollaan tai 5, koska keinu ei kuitenkaan ole vielä vahva meillä. Mutta 7. putken jälkeen Jesse päättää, että hän ei todellakaan hyppää 8. estettä, koska se on liian lähellä keinua. No sain hetken päästä sen houkuteltua, että jatkoimme 10. putkelta, kunnes taas tultiin samalle hypylle (numero 14), jolloin kieltäytyi siitä. Taas jouduin hakea sitä, että tulisi, ei millään. No lopuksi vain otettiin putki ja hyppy lopusta. Viimeiseen rataan ole todella pettynyt. Ymmärrän jos keinu on vaikea ja sinne ei haluta, mutta se, että kieltäytyy tollain vaikka toinen este on siinä vieressä. Tässä vaiheessa päässä kiehui hieman, mutta pidin pääni kasassa kuitenkin. Tää rata kerto mulle sen totuuden, että keinu on meille  vieläkin todella pahasti kesken. Vikan radan jälkeen käveleen pellolla ja vähän rentouduin siinä myös.

En tiedä mitä tehdä, oon umpikujassa. En tiiä miten lähtee sitä keinua harjoittelemaan. Sillä, että se ei kiikkaa yhtään, niin ei mitään ongelmia, Jesse juoksee iloisena sinne. Mutta vähänkin kun kiikkaa, niin heti se jännittää. Se on ihan sama kiikkaako se 5cm vai normaalin keinun verran, niin sama reaktio. Aktiivisesti 3kk ollaan treenattu, ja ainoa mikä on edistys niin treeneissä se hakeutuu keinulle, mutta vieraissa paikoissa ei. Tänään radoilla sama reaktio kuin ennen. Ihankuin seinä olisi tullut vastaan, josta ei pääse yli. Ekalla radalla ei tiennyt keinusta, joten sen takia tuli ja suoritti keinun tai niin uskon. Toisella radalla tiesi missä keinu on, niin osasi jo varautua siihen. En tiedä pitäisikö jatkaa, vain siten, että keinu ei kiikkaa vai, että se kiikkaa vähän vai ihan normaalisti kiikkaa, eli odottaa ja yrittää siihen, että pelko menisi ohi ja siitä tulisi in-juttu? Kuitenkaan en haluisi kisoissa tai epiksissä pakottaa keinulle, koska siitä ei sitten ainakaan tule mitään. Tosin ei tästäkään, että kierretään aina keinu, kun Jesse haluaa niin. 

NEUVOJA JA VINKKEJÄ KAIVATAAN TEILTÄ TÄHÄN MEIDÄN KEINUONGELMAAN!