Raigomilin Åsåcamilla 23.5.2004-16.12.2014

Nyt on kulunut kuukausi Nellin lopetuksesta. Suurin suru alkaa hellittämään. 16.12 oli varmasti kovin päivä itselleni viime vuonna. Nellillä todettiin tuolloin illalla suolistokiertymä, samana iltana se oli uimassa ollut ja ollut ihan oireeton. Kuten yleensä, tämäkin tapaus tuli äkillisesti koiralle. Vaikka oireiden alettua reilussa tunnissa päästiin eläinlääkäriin, jossa suoraa tutkimuksiin. (Oireita oli uikuttelu, vatsan turpoaminen, ei halunnut kävellä). Mutta sekin oli liian myöhässä, vaikka mentiin niin nopeasti kuin päästiin.

Tuloksena röngtenin jälkeen todettiin suolistokiertymä, mikä oli todella pahaksi ehtinyt jo. Leikkauksesta selviytymis mahdollisuus olisi ollut vain 10-20% prosenttia. Nellin sydänkään ei saanut enään kunnolla verta, koska verisuonet olivat kiertyneet myös. Päädyimme eutanasiaan (eli lopetukseen), koska selviystymisprosentti oli niin heikko, myös kustannukset oli todella korkeat (mikä ei ollut syynä tässä varsinaisesti), mutta ikä ja vakavuus ottaen niin parempi oli päästää Nelli kivuistaan loikkimaan sateenkaari silloille ja päästä kärsimyksistä pois.

Viimeinen yhteiskuva viime talvelta

Jessen leikkikaveri on poissa nyt

Elämän liekki sammui, mutta muistot elää mielessä!

<3

Täynnä elämää, täynnä kultaa <3

Nelli opetti mulle paljon koirista, Jesse jatkaa sitä edelleen. 

terveiset sinne taivaaseen

juhlitaan sua taas uudelleen

eikä unohtaa

terveiset sinne taivaaseen

saa koskaan rakkaitaan

yhtä taivas ja maa
tunnemme sua niin kaivanneen

sut vielä nähdä saan

jäivät muistot mulle ikuiset

kuljet siellä kai onnen tiellä ne mua kantaa luo taivaanrantaa

siksi kuollutkaan koskaan et