jolla on intoa tehdä töitä ja yleensä helposti motivoitavissa.
Mietitäämpä nyt vaikka paimenia ja metsätyskoiria, uskon, että kaikilla paimenilla on mielyttämishalua paljon enemmän, kuin metsästyskoirilla. Sisällähän metsästyskoirat saattavat keskittyä, mutta ulkona nenä vie koiraa eikä koira nenäänsä. Tietysti onhan metsästyskoirat ja paimenkoirat ihan eri käyttöön tarkoitettukin alunperin, mutta jos haluaa jostain metsästyskoirasta kunnon harrastuskoiran niin uskon, että motivoimisen eteen saa tehdä töitä jos niis haluaa muuhun kuin metsästykseen, mejään yms, mutta onhan nekin tietenkin harrastuksia, mutta enemmän tarkoitin juuri agilityyn ja tokoon harrastuskoiraa tai vähän kaikkiin lajeihin koiraa.
Nellin kanssa saa tehdä vähän hommia, että sitä kiinnostaisi, saa leikittää/heittää lelua ja innostaa äänellä tosi paljon. Jesselle pitää sanoa vain, että lähetäänkö treenaan tai mennäänkö ulos, niin se on heti messissä. Kyllähän Nellikin on messissä jos sanoo mennäänkö lenkille, mutta silloinkin se on lenkille menossa ei treenaan... Jessessä ja Nellillä huomaa sen eron melkein heti, kun näkee ne. Jesse on valpas,
Nelli löntystelee vaan vieressä.
Sitten, kun on valittu kategoria (eli ns. Fci ryhmän) mistä haluaa koiran niin sitten pitää miettiä iso, keskikokoinen vai pieni. Minusta kaikissa on hyviä puolia, mutta aksassa pidän huonona puolena sitä jos sinulla on mini maksi eli vaikka sen säkä 45cm niin parhaimmillaan se joutuu hyppäämään n. 20cm korkeimpia esteitä kuin mitä itse koira on korkeä, mutta toki tämä on ihan koira kohtaista esim. Novascotiannoutajissa on medejä, mini makseja n. 45cm ja isoja ihan reilu 53cm korkeita novascotiannoutajia. Itse haluaisin tämän takia mieluummin mini/medi koiran. Mutta tietysti jossain roduissa on paljonkin näitä pikku makseja ja isoja makseja, toivoa saa, että pikku makseille tulisi oma luokkansa lähi tulevaisuudessa, vaikka yli 43cm ja alle 50cm ois hyvä.
Sitten, kun oma fci~ ryhmä on valittu ja rotu. Sitten se hauskin ja samalla vaikein osuus periaatteessa vasta alkaakin. Kasvattajan valinta ja se minkäläisistä vanhemmista haluaa oman pentunsa ottaa. Osa haluaa hyviä näyttelytuloksia ja hyvät terveystulokset sekä tietenkin hyvä luonteen omaavat vanhemmat. Osa taas hyvä luonteiset vamhemmat sekä enemmän koe- ja käyttötuloksia molemmilta kuin näyttelytuloksia. Osalla taas ihan eri kriteerit, osalle riittää C/C lonkat, osa kelpuutta vain, että molemmilla on A/A lonkat ja puhtaat kyynärät.
Itselläni on sellaiset kriteerit, että molemmat ois parissa näyttelyssä käyny väh. EH:hon arvoisesti, sitten mieluiten, että molemmilta olisi tutkittu kyynärät, lonkat ja silmät, muut plussaa. Lonkat A tai B, kyynärät 0/0 ja muut puhtaita/ok. Käyttötuloksia en itse vaadi, mutta olisihan se kiva, että harrastettaisiin jotain lajia, ja pari tulostakin olisi jostain lajista. Luonnetesti/MH-luonnetesti plussaa, mutta itse en pidä niitä pakollisena pennun vanhemmilla.
Tässä jonkunlainen postaus/aihe postaus, kommenttia saa laittaa alas, jos joku asia jäi mietyttään, eikä varmaan kuitenkaan tullut kaikkea oleellista sanottua, kun aina jää jotain pois :D
Samoilla radoilla kirjoituksesi kanssa, mutta itse kuitenkin ottaisin paimenesta ja terrieristä valittaessa mielummin sen vaikeasti motivoitavan terrierin. Haluan harrastaa tokoa, rallya, agia tms. eikä minusta vaikea motivointi ole este ehkä pikemmin hidaste. Omasta mielestä on mielettömän upeaa kun koira, jolla ei luonnostaan ole halua tehdä töitä ohjaajan eteen vetää ihan kympillä seuruuta ja muita toko juttuja. Se on vaan niin upean näköistä ja siitä huomaa miten koirakko on tehnyt töitä. Ei ne paimenetkaan nyt tietty helppoja ole, niillä on sitten omat ongelmat mutta onhan nuissa kisaamismäärissä huiseja eroja, kun vertaa esim. shelttiä ja westiä. Siitä ehkä huomaa jotain rodusta ja sen koulutettavuudesta... Mutta metästyskoiraa en tokoon/agiin ottaisi. Mettä koira on ihan metsälle. Tottakai jos koiraa käytetään metsällä niin minusta on kiva, että sen kanssa tehdään sitten muutakin, mutta puhtaasti esim. tokoon en mitään ajokkia tms. mettäkoiraa ottaisi. Mutta niin tosiaan itteä miellyttää semmoinen vähän kujeileva ja vaikeampi terrieri.;)
VastaaPoistaTerveys- ja näyttelytuloksissa olen samoilla linjoilla paitsi, että näyttelyt ei ole itselleni tärkeitä. Katson mielummin vanhempien rakennetta, jos on pitkät jalat, sopusuhtainen kroppa ja liikkeet on kauniit ja vaivattomat niin mulle on periaatteessa ihan so what mitä tuomari on koirasta mieltä. Terveystuloksissa olen samoilla linjoilla, mutta westejä kun ei kuvata niin haluan vaan vanhemmilta nollan polvet ja puhtaat silmät. Itse sitten kuvautan omani kunhan on tarpeeksi ikää... Kivaa pohdintaa!
Juu mustakin mettäkoira metälle ja sitten kun ei ole metsästysaika niin silloin tietty jotain aktivointia koiralle. Mut jos hakee "kunnon" agilityä tai tokokoiraa suosittelen ainakin itse paimenta tai mahdollisesti terrieriä.
Poista