27.12.2015

Jouluepistelyä (27.12.) Riihimäellä!

Huomasin facebookin puolelta, että 27.12 olisi Riihimäellä RimAn järkkäämät agilityepikset. Eikun sinne näin jouluherkkuja sulattelemaan. Tarkoituksena oli tehdä katsaus, miten Jesse reagoi yhtäkkiä uuteen paikkaan/halliin ja missä mallissa esteet, käytös jne ovat. 

Möllienrata, 27.12.-15, RimAn epikset

1. rata oli möllienrata, jonka pituus oli noin 106 metriä ja osallistuimme ''ulkopuolisena'', koska olimme kisanneet virallisissa niin emme voineet sijottua. Jessellä oli kiva keskittyminen ja oltiin tehty hyvät lämpät, joten hyvin mielin radalle. Lähdössä Jesse odotti hyvin sekä irtos tosi hyvin. Rata oli helppo ja nopea, joten hieno 0 tehtiin. Olin kyllä tyytyväinen tähän rataan, joten olin todella luottavainen seuraaville radoille. Eli aika oli 23,13 ja rv 0. Jos olisimme saaneet sijottua olisimme olleet kolmannella sijalla. 

 Kisaavien rata 27.12.-15, RimAn epikset
Toinen rata oli n. 2 lk tasoinen ja paljon oli hämy-esteitä mielestäni. Osa kohdista helppoa. 
1. kerta meni todella huolimattomasti molemmilta. Jesse hieman omissa ajatuksissa. 3. hyppy ohi, en tiedä kyllä mitä tässä kävi, mielestäni ohjasin kyllä tähän hyvin. Seuraavaksi kepeillä yritti oikaista ja jätti yhden väliin, tosin ehdin korjata ennenkuin meni seuraavaan väliin, mutta tästäkin toinen 5. Viimeinen haaste, jonka nyt tiesin jo ennen radalle menoa. Keinu...meni ylöstulolle, mutta meni pois. Sain makkaralla houkuteltua siihen takaisin ja palkkasin tietysti lopuksi, kun Jesse meni sen kuitenkin lopulta. Varmasti olisi ollut mahdollisuus saada vain tuo yksi 5, keinulta. Sillä kaksi ekaa virhettä oli kyllä todella tyhmiä. Kuitenkin rataan meni aikaa peräti 64s ja risat sekä rv 15.

2. kerta kisaavien radalla oli tarkoitus tehdä parempi rata, tähdätä, siihen nollaan tai 5, koska keinu ei kuitenkaan ole vielä vahva meillä. Mutta 7. putken jälkeen Jesse päättää, että hän ei todellakaan hyppää 8. estettä, koska se on liian lähellä keinua. No sain hetken päästä sen houkuteltua, että jatkoimme 10. putkelta, kunnes taas tultiin samalle hypylle (numero 14), jolloin kieltäytyi siitä. Taas jouduin hakea sitä, että tulisi, ei millään. No lopuksi vain otettiin putki ja hyppy lopusta. Viimeiseen rataan ole todella pettynyt. Ymmärrän jos keinu on vaikea ja sinne ei haluta, mutta se, että kieltäytyy tollain vaikka toinen este on siinä vieressä. Tässä vaiheessa päässä kiehui hieman, mutta pidin pääni kasassa kuitenkin. Tää rata kerto mulle sen totuuden, että keinu on meille  vieläkin todella pahasti kesken. Vikan radan jälkeen käveleen pellolla ja vähän rentouduin siinä myös.

En tiedä mitä tehdä, oon umpikujassa. En tiiä miten lähtee sitä keinua harjoittelemaan. Sillä, että se ei kiikkaa yhtään, niin ei mitään ongelmia, Jesse juoksee iloisena sinne. Mutta vähänkin kun kiikkaa, niin heti se jännittää. Se on ihan sama kiikkaako se 5cm vai normaalin keinun verran, niin sama reaktio. Aktiivisesti 3kk ollaan treenattu, ja ainoa mikä on edistys niin treeneissä se hakeutuu keinulle, mutta vieraissa paikoissa ei. Tänään radoilla sama reaktio kuin ennen. Ihankuin seinä olisi tullut vastaan, josta ei pääse yli. Ekalla radalla ei tiennyt keinusta, joten sen takia tuli ja suoritti keinun tai niin uskon. Toisella radalla tiesi missä keinu on, niin osasi jo varautua siihen. En tiedä pitäisikö jatkaa, vain siten, että keinu ei kiikkaa vai, että se kiikkaa vähän vai ihan normaalisti kiikkaa, eli odottaa ja yrittää siihen, että pelko menisi ohi ja siitä tulisi in-juttu? Kuitenkaan en haluisi kisoissa tai epiksissä pakottaa keinulle, koska siitä ei sitten ainakaan tule mitään. Tosin ei tästäkään, että kierretään aina keinu, kun Jesse haluaa niin. 

NEUVOJA JA VINKKEJÄ KAIVATAAN TEILTÄ TÄHÄN MEIDÄN KEINUONGELMAAN!

24.12.2015

Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Blogi hiljentyy hieman tässä joulun ja uudenvuoden ajaksi, mutta olen tehnyt pari postausta tähän kuitenkin, että blogi pysyy ''aktiivisena'' vaikka allekirjoittanut lomailee reilun viikon blogista.

Joulukalenteri - Luukku 4 (Joulu)

Viimeinen joulukalenterin luukku, mutta ei varmasti vähäisin. Näin jouluna, ajattelin, että kertoisin vähän siitä, mitä joulu merkitsee minulle ja onko meillä jotain 'joulurutiineja'.

Minulle joulu merkitsee...

1. Perinteitä,
perinteitä on mm. kuusen haku metsästä sekä koristelu, että pakollinen joulukuva (koira+joulu)

2. Antamisen juhlaa,
saa antaa lahjoja tärkeimmille ihmisille, sekä itsee saa jotain kivaa

3. Rauhaa ja Iloa,
nämä kaksi samaa kuvaavat mun olotilaa aina jouluna. Rauhallinen juhla, mikä on aina ilonjuhla.

---

Mitä muuta teen jouluna tai joulun alla?

- Ennen joulua, kuten monikin niin pitää miettiä lahjoja muille kelle antaa sekä käydä ostamassa ne.  
Joskus on todella vaikea ostaa ja miettiä, mitä kellekkin.

- Lahjojen paketointi, välillä niin rasittavaa, mutta niin jouluista!

- Leipominen, yleensä leivotaan pipareita tai muuta herkkua jouluksi äitin kanssa. Tänä vuonna tehtiin mm. parsakaalinyyttejä.

- Jouluna on pakollinen yökirkko, en ole itse mitenkään uskonnollinen tai mikään kirkkohirmu kuten ei isänikään, mutta silti joulukirkko on pakollinen. Samalla reissulla käydään viemään haudalle kynttilöitä.



Välillä oon miettinyt, että mitä tekisin jos en viettäisi joulua ja muut viettävät. En tiedä varmaankin pitkä lenkki koiran kanssa tai katsoisin leffaa koiran kanssa. Ken tietää. Itse kyllä tykkään joulusta, joka joulu on melkein samat rutiinit ja kuitenkin tärkeintä jouluna, että vietän sen ihmisten kanssa, joista välitän.

< - Kuva viime talvelta, kun nyt ei taida olla missään muualla lunta, kuin pohjoisessa.

Messari 2015

5.12 ja 6.12 oleva koiraihmisten suuri koiranäyttely, minne monet suuntasivat kyseisenä viikonloppuna. Itse olin vain lauantaina 5.12 messarissa fiilistelemässä. Lähdin samalla junalla kohti Pasilaa, kuin viime vuonna eli 8:18 junalla, Pasilassa juna oli noin 9:36. Hieman ennen 10 olin jo sisällä messukeskuksessa ja ensimmäisenä suunnistin Landseeri kehälle moikkaamaan Nellin kasvattajaa, jossa tuli hetki rupateltua ja vaihdeltua kuulumiset. Sen jälkeen suunnistin australianpaimenkoira kehälle, jossa tuli vietettyä melkein seuraava tunti kokonaisuudessaan.

Hieman yli 11, lähdin JH kehälle etsimään Hannaa. Hannan kanssa juteltiin ja vaihdeltiin kuulumisia, päätettiin, että nähään viel myöhemmin, kun Hannan JH-kehä olisi ohitse. Tässä välissä tapasin pari kaveria joiden kanssa tuli lähes koko loppuaika vietettyä ja kierreltyä messukeskuksessa. Käytiin ensin katsomassa jonkun aikaa koiratanssi kisoja areenalla, ja sen jälkeen mentiin kuunteleen tullin esitystä hyötykoira osastolle. Tästä jatkettiin tapahtumakehälle, jossa esiintyi sirkuskoirat ja sen jälkeen frisbeekoirat ohjaajien kanssa. Tän jälkeen se odotetuin kierros, sillä pääsin vihdoin kojuja katsomaan ja ostelemaan.

Tarkoitus oli vain ostaa heijastinhihna ja jotain pientä. Lopulta matkaan tarttui dobo tasapainotyyny, kuminen frisbee (sillä vanha hukkui 2014 kesällä jo), narupallo treeneihin, 3x erilaisia hauhaun herkkuja (lammasviipaleita, kanafilesuikaleita, ankkafileitä) ja kongin vinkuvatennispallo. Tasapainotyyny ei oo vielä saapunut kotio asti, kun tulee postissa, mutta siitä tulossa oma postaus!
Kaikkiin muihin mitä ostin niin olen todella tyytyväinen ja uskon, että myös tasapainotyynyynkin. Heijastinhihnaa etsin, mutta mitään kivaa ei osunut silmään siellä. Ja kuitenkin mulla meni vain n. 40e näihin ostoksiin, niin en pidä kauheen pahana hintana ollenkaan :D

Kotiopäin lähdin 16:12 junalla, josta meinasin myöhästyä, kun katselin tokokokeen aloitusta, sekä odottelin Hannaa vielä. Lopuksi juoksin aulaan, missä nähtiin Hannan kanssa vielä ja moikattiin nopeesti. Oli minuutista kyse, että en myöhästynyt junasta, sillä juoksin ensin ylös rautatieasemalle ostaan liput ja ennen sitä eksyin niissä tunneleissa vielä. Piti subileipä käydä ostaan myös, mutta eipä ehtinyt, kun oli niin vähän aikaa vain. Juna tuli juuri pääsin rullaportaat alas. Junassa sitten odottelin myyntikärryn tuloa, sillä halusin ruokaa, koska 22h ilman ruokaa alkoi jo tuntua mahassa. Pientä huimausta oli jo junassa, sillä olin mennyt 0,5l vesipullon voimalla koko päivän. Lopuksi myyntikärry tuli ja ostin sitten juomaa sekä kinkkuvoileivän, jolla pärjäsin hienosti kotiin asti. Junasta, kun pääsin pois niin 5 minuutin päästä istuin jo bussissa kohti kotia. Voimat oli kotona aika lopussa, mutta toisaalta messari reissut on aina unohtamattomia. Sillä näkee ihmisiä, joita ei usein nää, sekä pariin kaveriin tutustuin reissun aikana. Ostoksia on kiva tehdä, kun on vähän halvempaa ja sekä yleensä vähän ylimääräistä mukana, että on varaakin tehdä hieman normaalia enemmän ostoksia. Ensi vuonna sitten uudestaan :)

Herkut 3x (yht. 5e)

Kalkkuna (sai lisänä hauhaun pisteeltä), frisbee&''flyball'' yhteensä 5e sekä 1,5e vinkuvatennispallo :)

                                    Tuli 2 viikon odottelun jälkeen kotio, näin joulun alla!
                              Teen erikseen tästä tasapainolaudasta joskus vielä postauksen.

PS. 4. luukku tulossa tänään, vähän myöhässä.

21.12.2015

Joulukuun agilityt

3.12 torstai
En muista kunnolla mitään näistä treeneistä, sillä keskytyimme näissä Jessen kanssa pieniin onnistumisiin sekä oikealla hetkellä palkkaamiseen erityisesti. Lopuksi tehtiin keppejä sekä kontakteja.

10.12 torstai
Tehtiin tämä ylläoleva rata pariin kertaan ja kolmannella kierroksella sitten harjoiteltiin yksittäin esim. keppei tai muuta. Jesse teki ihan kivasti, 2. esteellä vastakäännös (?) ja muuten aika suoraa rataa. 5. esteen jälkeen putki houkutti kovasti, mutta ei Jesse sinne kuitenkaan juossut kertaakaan, ekalla kerralla ohjasin liian jyrkästi, jolloin Jesse väisti 6. esteen. Toisella kertaa onnistui paremmin tuo 4.-7 esteiden välit. Puomin jälkeen jyrkkä käännös 8. hypylle, mutta Jesse tuli todella kivasti alas, vaikka itse ''erkaannuin'' jo hypylle päin jo. Keinu sujuu todella kivasti myös jo, menee sinne eikä kiertele sitä, mutta aristaa silti sitä kiikaamista. Loppuun otettiin rengas treeniä kera yhden putken kautta, sekä parit juoksupuomit, jotka sujuvat erittäin hyvin,

17.12 torstai


Tässä radalla oli teemana takaakierrot, sekä esteiden ohitus

Jessen kanssa oikeastaan tässä ei ollut mitään ongelmaa, hiukan vaikea kulma keinulle, mutta hidasteltiin vähän niin sujui paremmin. Keinulta lähetin putkeen niin kertaakaan ei meinanut mennä puomille! Palkattiin targetilla loppuun, tai ollaan niin tehty aika kauan jo, että nami ei tuu kädestä vaan targetilta. Ei mitään erikoista kommenttia koutsiltakaan, Jessellä oli kiva vauhti ja ohjaus sujui tosi kivasti!
Toinen ja samalla tämän vuoden viimeinen rata treeneissä oli TODELLA suoraviivainen, eli tässä sai oikeastaan koira, että itse allekirjoittanutkin juosta jo ihan kunnolla. Voi Jessellä oli kyllä niin hauskaa, kun kerrankin sai juosta niin lujaa kuin pääsi ja lähes suoraan! Elämän pieniä iloja :D Mutta siis viime viikolla loppui tän vuoden agility treenit ja ne jatkuvat 7.1.2016 eli tässä noin 3 viikon tauko agilitystä, mutta kuitenkin tarkoituksena on käydä 27.12 epiksissä Riihimäellä sekä mahdollisesti ekat kisatki jo 3.1 Lahdessa, jos vain kyyti varmistuisi ennen kuin ilmot menee kiinni.

13.12.2015

Joulukalenteri - Luukku 3 (MMP - Voiko leikatun koiran kanssa harrastaa?)

Tässä 3. luukussa käsittelen kysymystä, voiko leikatun uroksen kanssa harrastaa vielä leikkauksen jälkeen. Lähinnä uroksen näkökulmasta, koska itsellä ei ole kokemusta leikatun nartun kanssa harrastamisesta, mutta uskon, että moni asia on samalla tavalla nartulla kuin uroksella. Lähinnä harrastus puolelta puhun, tässä agilitystä ja tokosta.

Monelle tulee aluksi mieleen, kun miettii koiransa leikkaamista:
''Tuleeko koirastani patalaiska?''
''Jaksaako se lähteä lenkille tai kentälle treenaan?''
''Loppuuko meidän agilityura tähän?''

Myös minä mietin noita kysymyksiä, kun aloin miettimään Jessen leikkaamista. Äiti pelotteli paljon, että Jessestä tulee laiska ja että tuskin siitä on enään agilitykentille. Mietin kuitenkin, että mitä Jesse tekee palleillaan, kun ei sitä kaytetä astutukseen, koska Jessellä oli piilokives, sekä en nähnyt sitä edes tarpeelliseksi vaikka Jessellä ei olisi ollut piilokivestä. Kuitenkin päädyin leikkaamiseen, koska en jaksanut tapella Jessen kanssa enää narttujen pissojen lutkuttamisesta tai muuten, että nartut on se in-juttu, vaikka Jesse oli paljon neutraalimpi narttujen suhteen kuin moni muu uros. 

Leikkauksen jälkeen alkoi näkyvä pikku hiljaa, leikkauksen vaikutuksia. Jesse lihoi todella huomaamattomasti 1,5kg, sekä treeneissä hajujen ja narttujen kiinnostus väheni todella paljon. 
Tässä muutama postaus leikkauksen vaikutuksista mitä olen seurannut:

Positiivisia puolia treenirintamalle leikkaus on tuonut meille ainakin. Harrastaminen on helpottunut leikkauksen jälkeen, koska Jesse keskittyy paremmin treeneihin, kun ei tarvi narttuihin keskittyä enää. Myös ruuan ''himo'' lisääntynyt niin helpompi motivoida ruualla. Jessen aktiivisuus on mielestäni yhtä samanlaista kuin ennenkin, että meidän kohdalla ei ainakaan Jessestä tullut patalaiskaa, mistä olen onnellinen.

Osalla leikkauksen syy voi olla merkkaaminen sisälle tai turha räyhääminen muille koirille, joiden toivotaan helpottuvan tai jopa poistuvan kokonaan leikkauksen myötä. Meillä ei ollut kumpaakaan noista ongelmana, mutta nykyään Jesse räyhää/vaanii satunnaisesti lenkillä tulevia koiria, johon oon puuttunut heti, mutta vieläkin Jesse jaksaa yrittää onneansa. Leikkauksen jälkeen osalla uroskoirista saattaa esiintyä virtsankarkailua, mutta meillä tätä ei ole ainakaan tapahtunut vielä. Yksi iso plussa leikkauksessa on, että jos koiralla on piilokives, niin sinne varsinkin voi helposti tulla kasvain, niin nytten sekin on pois suljettu, kun koira on leikattu.

Osa jättää leikkaamatta uroksen, sen takia ettei se voi osallistua näyttelyihin, ellei ole jotain todistusta, miksi se on leikattu. Esim. kasvain. Narttuhan saa osallistua näyttelyihin vaikka olisi leikattu. Myös jos koirasi on leikattu ja se karkaa/katoaa, niin ei tarvitse miettiä, onko uroksesi laittanut ohi kulkevan juoksunartun paksuksi. Nartun kohdalla suurin merkitys on se, että juoksut loppuvat ja periaatteessa harrastamiseen, ei täten tule taukoja. Yleensä narttujen luonne juoksujen aikana, ennen ja mahdollisesti jälkeen on normaalista poikkeavaa.

3. adventtisunnuntai

Joulukalenteri - Luukku 2 (MPP- Koiran jalostamisesta ja kasvattamisesta)

Aluksi pahoittelen, että postaus tulee näin paljon myöhässä sillä viime viikonloppuna oli paljon kiireitä ja kouluhommia, kaiken kukkuraksi netti päätti ilmaista toimivuuden irti (lagaili ja paljon).

2 luukku sisältää mielipidepostaus jalostuksesta/kasvattamisessa. Itse en ole asiasta kauheasti ihan hakemalla hakenut  vaan mitä vuosien varrella tullut tutustuttua kyseiseen aihealueeseen ja mitä KoiraNetissä tullut katseltua pentueita ja heidän vanhempien tuloksia (terveys että käyttötuloksia sekä näyttötuloksia). Kaikki tässä postauksessa on vain mun mielipiteitä.

Jalostamisessa katsotaan koiran terveyttä ja luonnetta. Jotkut luonnetta enemmän kuin toiset, toiset taas terveyttä painottavat enemmän. Mielestäni molemmat vanhemmat pitäisi olla tutkittuja terveydeltään eli esimerkiksi lonkat, kyynärät ja silmät olisi mielestäni hyvä tutkituttaa. Muut mielestäni plussaa, tietysti riippuu ihan mitä PEVISA sanoo, sillä jollain koiraroduilla on polvien tutkittaminen ''pakollista'' jos haluaa teetättää pennut sekä silmät, osalla roduilla sitten kyynäreet ja lonkat pakko kuvauttaa, mutta esim. silmiä ei ole pakko tutkituttaa. Jokaisella rodulla löytyy, että mitkä kriteetit pitää pentueen vanhempien täyttää, eli esimerkiksi juurikin mitä pitää tutkituttaa koiralta, minimi ikäraja jne. Vanhemmat pitäisi valita niin, että luonteeltaan ne täydentäisivät toisiaan ja mahdollisesti ulkomuodoltaan. Esimerkiksi belgianpaimenkoirissa lyhyt selkäinen yhdistää pitkä selkäisemmän yksilön kanssa. Myös mielestäni polvet ja kyynäreet pitäisi olla 0/0 eikä esim. 1/1, koska jo 1 kyynäreet saattavat oireilla, vaikka ei välttämättä kaikilla ja mielestäni kuitenkin pitäisi pyrkiä siihen, että vanhemmat antaisivat hyvät mahdollisuudet hyvään terveyteen ja luonteeseen.

Terveys on monen koirarodun kohdalla jo hieman huolestuttaa itsea ainakin ja uskon, että monia muitakin myös.  Eniten mietityttää, että jos rodussa on jo valmiiksi paljon C/C tai D/D lonkkia niin silti jalostuksessa suositaan niitäkin tai yhdistetään A/A lonkkaisen kanssa. Mielestäni C/C ei ole huonot lonkat, mutta D/D on, mutta silti itse ainakin suosisin jos vain mahdollista niin B/B lonkkia ja parempia. Eli yleisesti terveitä vanhempia, eli esimerkiksi 0/0 kyynäret tai polvet ja A tai B lonkat. Tietysti jokainen pentue on yksi erilainen yhdistelmä, mistä pyritään tehdä mahdollimman ''hyvä''.

Luonteenpiirteet vanhemmilla pitäisi olla sellaisia, millaisia on hyvä antaa pentueen pennuille, eikä sellaisia mitkä eivät ole ei-toivottuja luonteenpiirteitä (mm. agressiivisuus). Itse toivoisin tulevan pentueen vanhemmilta mm. ystävällistä käytöstä muita eläimiä ja ihmisiä kohtaan, hyvää työmoraalia ja sellaista vilkautta (ei kuitenkaan ylivilkasta).
Tietysti vähän riippuu, mitä tulevalta pentueen pennuilta halutaan, että onko tarkoitus näyttely- vai käyttökoiria, vaiko sekalinjainen pentue. Mielestäni myös käyttö- että näyttötuloksia pitäisi vanhemmilla olla, eli jos on näyttispentue, niin vanhemmiltakin olisi muutamia näyttelytuloksia ja sitten, esim. toko tai bh jutut plussaa. Käyttispentueessa taas käyttötuloksia pitäisi löytyä, esim. BH, paimennus tai metsästystuloksia riippuen rodusta tietysti.

Mielestäni ei pitäisi jalostaa jo ''rikkinäisillä'' tai luonnevikaisilla koirilla, että niitä ei tulisi enempään maailmaan. Koska kuitenkin luonteenpiirteitä ja terveys vaikuttavat pentuihin. Myös sukusiistosta pitäisi välttää ja yrittää pitää lähellä 0% sitä. Mielestäni yli 5% sukusiistosprosentti on jo liikaa. Mielestäni myös en näe järkeä tehdä heti 2-vuotiailla vanhemmilla, koska tuskin kauheasti siihen mennessä mitään tuloksia on saavutettu ja kuitenkin 2-vuotias on nuorikoira. Sanoisin, että 3-6v ikäinen narttu olisi hyvä, kuitenkin kasvanut hieman aikuisemmaksi varmasti 3 vuotiaana kuin 2 vuotiaana. Urokselle sanoisin, että myös 3 vuoden iästä, sitten eteenpäin. En tuomitse niitä, jotka käyttävät esim. alle 2-vuoden ikäisiä uroksia astutukseen, mutta itse en näe, mitä uros voi antaa tässä tilanteessa, jos vasta päässyt agilityssä kisaan, niin tuskin kauheasti on tuloksia. Ja jos oikeasti agility aloitettu 1 vuotiaana treenaan.

Samatilanne jos koiralla teetetään 2 pennut, niin mielestäni aikaväli pitäisi tai olisi suositeltavaa, että katsotaan rauhassa, mitä edellisen pentueen pennuista tulee terveydeltään, luonteeltaan jne. Sillä jos 1. pentue on susi, terveys tms. Ehkä pitäisi miettiä kannattaako toista pentuettä tehdä. Toinen on myös, että mitä olen huomannut KoiraNetissä, että uroksella saattaa olla jopa 8 pentuetta. En tiedä mikä on normaali määrä, mutta itse ainakin omaa urostani käyttäisin korkeintaan 5 kertaa, mieluummin alle. Nartulla teettäisin korkeintaan 2 pentuetta, kuitenkin se prosessi on raskas. Synnytys ja siitä palautuminen.

PS. Huomenna luukku nro 3 tulee ihan normaalisti ja samoin viikon päästä luukku nro 4.

2. adventtisunnuntai

8.12.2015

Marraskuun agilitytreenien kokoomat

5.11 Agilitytreenit
Teemana kontaktit, välistävedot/takaakierrot (alla rata)

Ensin mentiin tuota lyhyttä radan pätkää, ensimmäinen ongelma meillä oli, että miten saan putkesta sen heirettyä takaa kiertoon tuolta ns. ulkokautta ja sitten miten mun kannattaa ohjata siitä se kolmoselle. No monen yrityksen jälkeen saatiin sujumaan, siten,että pysyn 1. putken puolella enkä yritä mennä ns. aitojen toiselle puolelle ennen kuin mennään 5. putkeen. Jesse oli vauhdikkaalla ja hilpeällä päällä eli Jesse teki vähän omia juoksu spurtteja aluksi, ennenkuin sain kunnolla Jessen haltuun. Mutta lopulta saatiin sujuun nopeasti ja hyvin rata, vaikka ei ollut ehkä helpoimmasta päästä nämä treenit.

Toisella kerralla tehtiin 3 pistettä, eli kaikki kontaktit ja kaikissa oli 2 koirakkoa ja vuorotellen harjoiteltiin kys. estettä. Keinulle Jesse menee todella reippaalla vauhdilla, kunnes se alkaa kiikkaan, vaikka hidastetaan niin jämehtyy heti paikalleen, voisi mennä eteenpäin ainakin 30 senttiä. Mutta kyllä se tästä pikku hiljaa, tuskin marraskuun lopussa kisakunnossa, joten voi olla, että kisat jää sen takia välistä :/ A-este meni vauhdikkaasti varsinkin, kun tehtiin targetilla, targetti oli 2-4m päässä aasta. Juoksu aa sujui hyvin, ei lähtenyt pomppiin liian ylhäältä. Nopeuttakin oli todella kivasti.
Puomi viimeisenä muttei vähäisimpänä. Tehtiin pari targetilla (juoksu puomi) sekä sitten ilman, jolloin vauhti hiljeni selkeesti loppua kohden, kun ei nähnyt tarkettia missään.

Kokonaisuudessaan kontaktit on Jessellä juoksuna ja oikeastaan mitään erikoista ongelmaa niillä ei ole paitsi keinulla se kiikkaaminen. Kovalla harjoittelulla siitäkin toivottavasti päästään :)

12.11 torstai
Teemana kontaktit ja piiloputki, irtoaminen

Radalla meni ihan kivasti, Aalta irtosi 3. putkeen hyvin, vaikka oli piiloputki (kiersin putken takaa siis), mutta 4. esteelle Jessellä oli ongelmia irtautua. Ilmeisesti mulla oli niin kiire, joten Jessekään ei malttanut mennä loppuun asti ja sitten suurin ongelma, se juoksi puomille AINA  vaikka sanoin täpäkästi ''tässä'' ja kouluttaja seisoi puomin edessä. Jesse esitti fiksua ja kiersi kouluttajan ja hyppäsi puomille (osui kuitenkin kontaktialueelle). Kolme kertaa toistui, vasta neljännellä toistolla Jesse tajua ''ahaa'' täältä ei saakkaan namia.., Muuten ei mitään ihmeellistä ollut tässä pätkällä. Itsellä tuli kiire, kun jouduin niin paljon hidastaan 3-5. välissä niin sitten tuli kauhea kiire 5.- 6, väliin,

19.11. torstai

Ensimmäinen rata oli lyhyt & ytimekäs vauhti rata! Tällä kertaa oli esteitä ja sai itse koota oman radan, itse päätin tehdä juuri tälläisen suoraviivaisen radan, joka mentiin molempiin suuntiin. Tässä ei oikein mitään isompia ongelmia ollut puomi ja a-este toimi hyvin vauhdikkaassa pätkässä. Hyvä maku jäi suuhun, tälläiset treenit ovat satunnaisesti kivoja, ei ehkä ihan joka viikko kuitenkaan :D

Toinen rata oli selvästi pidempi ja haastavampi. Ei sen puolesta, että siellä oli mutkia vaan sen, että siellä oli myös mutkien lisäksi ''heikoimmat esteet'' eli keinu ja pussi mukana. Keinulla koutsi hidasti keinun liikettä, mutta ei kauheasti eli edistystä siinäkin tullut. Puoleen väliin Jesse tulee todella reippaasti. Pussissakaan ei ollut ongelmia. Periaatteessa ei tässäkään mitään erikoista ollut, vaikka kiirehän mulla tuli, kun kuitenkin oli jotain suoria osuuksia ja Jesse paino tosi kivasti eteenpäin. Enkä juurikaan huomannut Jessen energiassa mitään eroa vaikka aamulla oltiin oltu pitkällä lenkillä.

2 eri ratapätkän jälkeen otimme vuorotellen sitten jotain tiettyä estettä yksittäin. Me tehtiin vähän putki rallia sekä keinua. Treeneistä jäi todella hyvä fiilis. Innolla seuraavia treenejä odotellen.

26.11 torstai 
Ei oltu treeneissä, koska lähdettiin Jessen kanssa jo iskälle. Jossa vietettiin juuri tuo kuun vaihde.